Vanha ja uusi vuosi

Vuosi 2014 oli meille onnellinen, mutta syksy toi mukanaan murhetta ja huolta. Pallero syntyi toivottuna kolmantena lapsena perheeseemme alkuvuonna. Vauvan kanssa arki alkoi sujua hyvin ja isommat lapset ottivat uuden sisaruksen hyvin vastaan.

Palleron ristiäisten aikaan perheeseemme rantautui ensimmäinen sairastamiskausi. Olimme kaikki yhdessä ja vuorotellen kipeitä, parin viikon ajan kotimme oli lähinnä sairastupa. Ristiäiset menivätkin hieman pienennetyllä kokoonpanolla, ja vielä alkuviikosta sankari itse makasi sairaalassa toipuen rs-viruksesta.

Sitten alkukesällä meillä riehui kuuden viikon ajan vesirokko. Loppukesä menikin paremmissa merkeissä ja vietimme lasten kanssa mukavan kesäloman.

Tähän asti vuotemme on ollut, sairastamisista huolimatta iloa täynnä. On ollut ihanaa katsoa miten lapset kasvavat ja oppivat uutta. Meitä on siunattu kolmella ihanalla lapsella! Edellisten vuosien murheet ja huolet alkavat olla taakse jäänyttä elämää ja alan jo uskoa siihen, että elämä hymyilee taas meille.

Syksyllä alkoivat Palleron uniongelmat, joista kirjoitinkin postauksen tänne. Koko syksy oli veivaamista edestakaisin miettien mistä ongelmat johtuvat. Lisäksi alkoi taas sairastamiskierre. Syksy oli yhtä antibioottia, yskää, nuhaa ja silmätippoja. En edes jaksa laskea kuinka monta kertaa olemme istuneet lääkärin odotushuoneessa tämän syksyn aikana. Erityisesti lapset ovat sairastelleet, mutta emme me aikuisetkaan ole säästyneet sairauksilta. Kirjoittaessani postausta uniongelmista, luulin jo että Palleron ongelmat oli voitettu. Lopullisen päätöksen saimme vasta jouluviikolla, kun Pallero pääsi korvien putkitukseen. Diagnoosina oli liimakorvat. Parhain joululahjamme olikin, kun saimme aurinkoisen, hymyilevän poikamme takaisin. Toivottavasti putket auttavat pikkuisen korviin. Vaikka sairastamiset ovat rasittaneet arkeamme ja jaksamistamme, olen kuitenkin kiitollinen siitä, että olemme säästyneet vakavilta sairauksilta. Toisinkin voisi olla.

Syksyllä myös Tyllerö aloitti päiväkodin ja yhdessä hujauksessa pikkutytöstä on tullut jo iso, minä itse-tyttönen.

 

En perusta uudenvuoden lupauksista, mutta TOIVON että uusi vuosi olisi meille terveempi. Ja jos voimme viettää vuoden 2015 yhtä hyvin kuin viime vuoden, tulemme olemaan onnellisia. Edelleenkin teemme asioita lasten ehdoilla, unohtamatta kuitenkaan omia pieniä hetkiämme. Parisuhteemme voi hyvin, rakastan miestäni edelleenkin yhtä paljon kuin kymmenen vuotta sitten. Toivottavasti niin jatkuu tulevaisuudessakin. Toivon, että Pallero saisi unirytmistä kiinni ja meille palaisi yörauha. Pallero täyttää parin viikon päästä yhden vuoden ja suunnilleen niin kauan on siitä kun minä viimeksi olen nukkunut täydet yöunet. Ehkä tähän vuoteen ei kuulu kenenkään pahinta uhmakautta, joten vuosi voisi olla rauhallisempi, jos se nyt suinkin meidän lasten kanssa voi olla mahdollista. Ensi vuoteen kuuluu mahdollisesti oma töihinpaluuni, mutta sitä mietitään paremmin kesällä.

 

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!

Millaisia uuden vuoden lupauksia te olette tehneet?

Ajatuksia Palleron 1vee juhlista

Palleron 1-vuotissyntymäpäiväjuhlat lähenevät hurjaa vauhtia. Kovin paljon en ole ehtinyt juhlia miettiä, mutta teemaksi on valikoitunut pöllöt ja värinä vaaleanvihreä/valkoinen. Tässä hieman kuvia ajatuksista, tarkempi postaus sitten juhlien jälkeen tammikuussa.

Tällaiset kutsut lähtivät ystäville ja sukulaisille:
WP_20141027_002

WP_20141028_001

Pöytäkoristeiksi askartelimme Vilperin kanssa hauskoja pöllöjä:
DSC_0763

Lapsille ostin pöllöaiheisia kertakäyttöastioita ja raidalliset purkit ovat hedelmäsalaattia varten:
WP_20141229_002

Olen tehnyt Vilperistä ja Tylleröstä valokuva-albumit heidän ensimmäisestä vuodestaan, johon viimeiselle sivulle vieraat saavat kirjoittaa nimensä. Pallerosta tein myös samanlaisen:
DSC_0432

DSC_0760

DSC_0758

Miltäs vaikuttaa?

Meidän joulumme

Olemme kotiutuneet joulunvietosta ja nyt on hyvä hetki istahtaa muistelemaan jouluamme ja kertoa siitä teillekin. Tarina alkaa kuitenkin jo viime vuoden joulusta.

Vietimme viime vuonna joulua Ikaalisten kylpylässä. Olin viimeisilläni raskaana odottaen Palleroa, joten halusimme helpon ja stressittömän joulun ilman siivoamisia, ruoanlaittoja ynnä muita. Päätimme siis ostaa kylpylästä kolmen vuorokauden (kahden yön) joulupaketin. Paketteja myydään myös muihin hotelleihin ja kylpylöihin, mutta valitsimme Ikaalisten kylpylän, koska tiesimme sen olevan lapsiystävällinen.

DSC_0869

DSC_0828

Kun sitten tänä vuonna tuli puheeksi joulun vietto, halusimme viettää joulumme samassa paikassa. Laskimme, että jos tilaa joulupukin, ostaa jouluruoat, hankkii lahjoja aikuisten kesken, ostaa joulukuusen ym, tulee niillekin hintaa. Melkeinpä saman verran mitä joulupaketti Ikaalisissa tuli maksamaan. Tänä vuonna siis itse joulunvietto oli osa perheen yhteistä lahjaa.

Pakettiin kuuluu yöpymisen lisäksi jouluaaton puurolounas, jouluruokailu, aamiaiset kahtena päivänä ja joulupäivän ruokailu. Lisäksi kylpylää saa käyttää mielensä mukaan. Kylpylässä sijaitsee mielettömän hieno lasten leikkihuone, isommille lapsille löytyy pelihuone jne. Kaikenlaista muutakin pientä ohjelmaa on järjestetty, jos kiinnostaa käykää tutustumassa esimerkiksi Ikaalisten kylpylän sivuilta.

DSC_0882

DSC_0888

Saavuimme kylpylään heti jouluaattoaamuna. Huoneen saatuamme lapset testasivat perinteisesti sänkyjen toimivuuden hyppimällä ensimmäiset jännitykset pois. Tästä joulusta oli puhuttu niin kauan, että päiväkodissakin kaikki varmasti tiesivät meidän menevän jouluksi HOTELLIIN! Odotimme myös vieraita saapuvaksi, sillä lasten eno ja serkku tulivat viettämään päivän kanssamme.

Puurolounas maistui hyvin, ainakin meille aikuisille. Ihanaa kun edes kerran vuodessa saa syödä riisipuuroa vatsansa täyteen eikä edes itse tarvitse sitä tunnin verran keitellä. Lapsilla riitti energiaa niin, ettei syömisestä meinannut tulla mitään. Kaikki oli niin jännää ja mielenkiintoista.

DSC_0892

Ruoan jälkeen meitä odotti kylpylän pyörteet. Mikä olisikaan parhain tapa viettää kolmen vesipedon kanssa päivää kuin kylpylässä? Ikaalisissa on todella hyvä lastenallasosasto; iso matala allas, kaksi pientä liukumäkeä ja paljon vesileluja talon puolesta. Allas oli jopa Pallerolle juuri sopivan matala, hän pääsi etenemään kontaten. Lasten serkkukin viihtyi hyvin uimassa, vaikka ei uintia olekaan harrastanut. Reilu tunti uimassa sai Palleron silmät lupsahtelemaan ja siirryimmekin päiväunille muiden siirtyessä leikkihuoneeseen.

PC240383

PC240387

PC240388

Olimme varanneet pöydän aikaisempaan kattaukseen ja kaikilla olikin jo kurniva nälkä. Jouluateria sisälsi perinteiset jouluruoat kylmistä kaloista, leikkeleistä ja rosolleista lämpimiin laatikoihin ja kinkkuun. Lasten pöydässä oli nugetteja, jauhelihapihvejä, perunaa ym. Jälkiruokapöytäkin notkui täynnä herkkuja lasten jäätelöistä tiramisuun ja joulutorttuihin. Eikä unohdeta isoa laatikollista konvehteja.

Illan kruunasi tietenkin joulupukin vierailu. Respaan oli saanut jättää jokaiselle lapselle yhden pienen paketin, jonka joulupukki sitten jakoi. Kyllä oli pienten ihmisten silmät kirkkaat, kun oma nimi luettiin ja sai noutaa pakettinsa joulupukilta. Vilperi tosin alkoi jo hermostua, kun hänen pakettiaan ei alkanut kuulua. Mutta lopulta myös hänen pakettinsa löytyi. Miten ihmeessä joulupukki oli tiennyt, että Vilperi oli toivonut HotWheels-rataa ja Tyllerö sai Barbie-nukelle uusia vaatteita. Pallerollekin löytyi uusi Brion lelu. Sitten alkoikin olla aika kiittää enoa ja serkkua kivasta ja erilaisesta päivästä. He lähtivät kotiin ja me lähdimme huoneeseen valmistautumaan iltatoimiin.

DSC_0790

DSC_0803

Joulupäivä meni myös leppoisasti uiden, leikkien ja syöden. Vielä tapaninpäivän aamuna ehdimme pulikoimaan altaassa ennenkuin oli aika luovuttaa huone ja aloittaa kotimatka. Olisikohan joulupukki vienyt meille kotiinkin muutaman joululahjan?

Tällainen oli siis meidän erilainen joulumme. Seuraavana vuonna sitten perinteisempään tapaan.

Miten teidän joulunne sujui?

PS. Muistakaahan tykätä meidän facebook-sivuista www.facebook.com/kolmepienta!

Lasten juhlapukeutuminen

Aina silloin tällöin meillä on tiedossa juhlia. Joulujuhlia, syntymäpäiväjuhlia, rippijuhlia ym. Kuten varmaan jokainen äiti, myös minäkin haluaisin pukea lapsemme nätisti ja siisteihin juhlavaatteisiin. Tämä onnistuu meidän perheessä teoriassa ja käytännössäkin ehkä 10 minuuttia.

Vilperillä on ärsyttävä tapa pyyhkiä niin vuotava nenä kuin ruoan jämätkin suupielestä paidan hihaansa. Ei auta vaikka paperin käyttöä olisi harjoiteltu miten paljon tahansa. Joten viimeistään kahvipöydässä Vilperin valkoinen juhlapaita on likainen, jos ei muuten niin ainakin hihojen osalta.

DSC_1667

Vilperin juhlava asu häistämme

 

Eräissä juhlissa Vilperi oli ehtinyt kaataa mehulasin pöytäliinalle ja myös omille housuilleen ennenkuin muut vieraat olivat ehtineet edes kahvikuppia käteensä saada. Samaisissa juhlissa Vilperi sai housujensa sauman repeämään, olivatkohan sitten jo vähän liian pienet housut.

Kun serkun ja muiden lasten kanssa viipeltää, ei sellaiset kuitenkaan haittaa, kuten ei sekään, että paidanhelma ei pysy housujen sisällä.

DSC_0108 – Kopio

Tyllerö taas ei ole mikään perinteinen prinsessa. Hän rakastaa kylläkin kenkiä yli kaiken, mutta vihaa esimerkiksi hiusten harjaamista, ponnareita tai pinnejä. Tyllerölle on turha yrittää laittaa hiuskoristeita tai koruja. Ne eivät kauan paikallaan pysy. Palleron ristiäisiin juuri ja juuri sain hiuksia kiharrettua.

DSC_1649

DSC_1659

Tyllerön juhlava asu häistämme

 

Tyllerö kulkisi mieluiten housuissa kuin mekossa, mutta toisaalta taas oma tyllimekko sai tytön ihastuksiin. Tyllit korvissa oli kiva juosta muiden perässä.

DSC_0674

DSC_0108

Palleron, kuten kaikkien vauvojen vaatetus tuottaa aina päänvaivaa. Vauvojen ja pienten lapsien juhlavaatteet on tehty niin hankaliksi, että niiden pukeminen hermostuttaa niin äidin kuin lapsenkin. Vaippojen vaihto on myös oma operaationsa. Housu-paita-yhdistelmä ei toimi. Vauvaa kuitenkin pidetään sylissä suurimmaksi osaksi, joten paita rullaantuu niskaan eikä pysy housuissa. Suosittelenkin tylsää bodya tai edes haalarimallisia juhlahousuja. Onneksi tytöille löytyy kivoja rimpsubodeja ja pojille kravattibodeja. Jos kaikki muu sujuu mallikkaasti, tekee lapsi todennäköisesti monta päivää pihtaamansa kakat juuri juhlapaikalle saavuttaessa.

Tällä hetkellä Pallero kaipaa konttaukseen soveltuvia juhlahousuja ja syömiseen soveltuvaa kravattia. Olenkin todennut, että hieman arkisemmissa juhlissa, esimerkiksi syntymäpäivillä, lapsille käyvät hyvin housuiksi farkut ja päälle joku juhlavampi kauluspaita tai neule. Tyllerölle perusmekkokin on juhlaa.

DSC_0229

Yritän ostaa lastemme juhlavaatteet käytettyinä kirpputoreilta. Varsinkin juhlavaatteet ovat niin vähän käytössä, että niitä saa todella hyväkuntoisina sopivaan hintaan. Silloin ei tarvitse miettiä, likaantuuko sadan vai kymmenen euron mekko.

En ota stressiä meidän pukeutumisesta. Lapset saavat olla lapsia, kukin omalla tavallaan. Onneksi meidän suvussamme ei olla etikettien viilaajia, vaan kaikille on tärkeintä yhdessäolo. Vaatteet voi pestä pesukoneessa juhlien jälkeen ja ainahan niitä tahroja tulee. Sitä enemmän mitä enemmän yrittää varoa.

DSC_1476

Oikein hyviä juhlahetkiä kaikille, otetaan rennosti ja nautitaan!

Postaussarja: Oma koti kullan kallis. Palleron huone

Seuraavaksi esittelen Palleron huonetta.
Taisinkin jo jossain tekstissä kertoa, että Pallerolle ei ole ns. omaa huonetta. Huone, jossa Pallero tällä hetkellä nukkuu, on ns. kirjastohuone tai meidän tapauksessa musiikkihuone. Huoneeseen on lasinen pariovi, jonka tietenkin voi muuttaa tavalliseksi oveksi näin halutessaan. Huone on lisäksi neliön verran pienempi muita lastenhuoneita, mutta siltikin melkein 13m2 kokoinen. Lisäksi huoneessa on normaalia korkeampi ikkuna, joten ikkunan alle voi sijoittaa vain matalia esineitä. Huone on maalattu kauttaaltaan kauniin harmaaksi.

Ajatuksemme oli, että Pallero siirtyisi jossain vaiheessa samaan huoneeseen Vilperin kanssa nukkumaan. (Tai siis siinä vaiheessa kun hän pystyy nukkumaan kerrossängyn alasängyssä). Tällä hetkellähän Pallero ei tarvitse kuin sängyn ja sille löytyi sopiva paikka musiikkihuoneesta.

DSC_0650

Olen kuitenkin sisustanut huonetta hieman lapselle sopivaksi. Esimerkiksi sängyn yläpuolella roikkuu hauska mobile.

DSC_0649

Mobilen värejä mukaillen olen askarrellut oven yläpuolelle värikkään viirinauhan.

DSC_0657

Lisäksi olen sijoittanut muutamia pehmoleluja ja koristeita huoneeseen. Vanhan räsymaton väritkin ovat samoja mobilen ja viirin kanssa.

DSC_0656

DSC_0654

Ristiäislahjaksi saadut rahalippaat ja valokuvakehys koristavat lipastoa. Valokuvakehykseen tulee Palleron 1-vuotiskuva.

DSC_0652

Musiikkihuone meillä tarkoittaa musiikin kuuntelua ja rentoutumista. Huoneessa sijaitsevat musiikkilaitteet, kaiuttimet ja sohva. Sohva toimii myös varavuoteena, jos vieraita tulee enemmän. Lisäksi huoneessa on iso lipasto sekä muutamia huonekasveja. Musiikkia huoneen sisutukseen tuo musiikkiaiheiset koristepeilit sekä Popeda-aiheinen iso taulu seinällä.

DSC_0658

DSC_0655

Tässä siis PikkuPalleron huone. Mitä tykkäsitte?

Lasten kanssa leipomista

DSC_0678

DSC_0680

Meillä ei kovin paljon leivota, koska emme ole makean perään (tai lapset olisivat niin paljon kun vain niille annettaisiin). Silloin tällöin leivomme pullaa. Sitäkin useammin leivomme sämpylöitä. Vilperi ja Tyllerö ovat mukana leivonnassa aina yhtä innokkaana. Myös helppoihin ruoanlaittoihin otan heidät mukaan.
Näin joulun alla leivoimme yhdessä piparkakkuja. Ihan vain leipomisen ihanuuden takia näitä teimme. Toki lapset saavat syödä omat tekeleensä, mutta muuten meillä ei pipareitakaan juuri syödä.

DSC_0685

Lopuksi tietenkin koristelimme piparit. Suurin osa koristeista päätyi suuhun jo koristeluvaiheessa, mutta ihan hienoja pipareitahan meille tuli!

DSC_0688

DSC_0692

Ennen joulua teemme joulutorttujakin useamman kerran. Nämä ovat perheemme isän herkkuja. Isänpäiväksi teimme seuraavanlaisia torttuja. Kyllä se niin on, että oli tortut miten tahansa taiteltu, ne ovat ihan yhtä hyviä! Tässä siis minun, Vilperin ja Tyllerön taideteokset.

WP_20141108_003

Oikein makoista joulunodotusta!

Toivepostaus: velikulta

Tämä on ensimmäinen toivepostaus, aiheena minulle rakas veljeni sekä yleensä sisaruus ja sisarusten väliset suhteet. Veljeni itse pyysi, että kirjoittaisin hänestä, joten tässä se kirjoitus tulee.

3

Kun aikanamme olemme mieheni kanssa puhuneet lapsista, minulle oli heti selvää että haluan useamman lapsen, jopa kolme. Mieheni taas ainoana lapsena olisi tyytynyt vähempäänkin. Kuten kaikki tiedämme, lapsia ei noin vain tehdä. Ne saadaan. Mekin tulimme huomaamaan tämän, sillä Vilperiä jouduimme odottelemaan varsin kauan. Pikkuhiljaa raskauden edetessä ymmärsimme, että meille todellakin on tulossa vauva, uusi perheenjäsen.

Vilperi oli hyvin toivottu ja odotettu lapsi, molempien perheidemme ensimmäinen lapsenlapsi. Hän oli iloinen, sopeutuvainen lapsi. Olin itse toivonut hiljaa mielessäni lapsillemme pieniä ikäeroja, mutta silti mieheni pääsi yllättämään minut toiveellaan uudesta lapsesta. Olimme varautuneet siihen, ettei tämäkään raskaus alkaisi yhtä nopeasti, mutta iloksemme saimme Vilperin 1-vuotissyntymäpäivillä kertoa vauvauutisen sukulaisille. Vilperi ja Tyllerö ovat olleet molemmat helppoja lapsia, tosin aktiivisia ja vilkkaita. Kun harkitsimme kolmatta lasta, oli ajatuksemme joko kolmas lapsi heti perään tai ei laisinkaan. Niinpä Vilperin ollessa 3 v 3kk, syntyi Pallero. Meidän kuopuksemme.

2

Veljelläni ja minulla on ikäeroa 3,5 vuotta. Minä olen isosisko ja hän pikkuveli. Kun veljeni syntyi, olin jo sopivan ikäinen hoitamaan vauvaa ja auttamaan äitiä. Mutta toisaalta taas veli oli liian pieni leikkimään kanssani. Hän tuli häiritsemään tai sotkemaan leikkejä. Olessamme isompia meillä oli eri leikit, minulla nukke- ja kotileikit, veljelläni autoleikit. Tietysti yritin pukea häntä hameisiin ja istuttaa kampaamotuoliin asiakkaaksi, hänen pyristellessään vastaan. Oli toisaalta taas leikkejä, joissa leikimme sulassa sovussa, minun barbie-nukkeni ja hänen He-man-nukkensa. Olemme leikkineet pihapiirin lasten kanssa tuhansia tunteja ulkona yhdessä.

nimetön2 – Kopio

nimetön2

Mitä isommiksi vartuimme, sitä enemmän ärsytimme toisiamme. Muistan hyvin useita isoja riitoja tai kinoja välillämme. Hän oli se ärsyttävä pikkuveli, joka häiritsi kun kavereiden kanssa teimme jotain tyttöjen juttuja. Tai se joka luki salaa päiväkirjojani. Muutin kotoa pois ollessani 20-vuotias. Lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tämä muutti jotain välillämme. Ehkä hän aikuistui, kuten minäkin, mutta välimatka teki hyvää meille. Pian huomasin kaipaavani veljeäni. Hän tuli silloin tällöin luokseni kylään ja aloimme soitella toisillemme useammin. Huomasin myös kertovani hänelle salaisuuksiani, veljelle jolle en viisi vuotta sitten olisi kertonut mitään!

Tänään, vuonna 2014, sisaruutemme on kestänyt yli 30 vuotta enkä voisi kuvitella elämääni ilman veljeäni. Asumme eri paikkakunnilla, näemme ehkä kuukausittain, mutta soittelemme tai viestittelemme päivittäin. Hän on ollut rakentamassa meidän kahta taloa, tukenut minua silloin kun elämässäni on ollut todella vaikeaa. Hän ymmärtää minua tietyissä asioissa jopa paremmin kuin mieheni. Olen suunnattoman onnellinen veljestäni, meidän välillämme on erityinen side, sukulaisuussuhde, jonka toivon kestävän ikuisesti. En usko, että mikään, koskaan voisi pilata välejämme.

130_3083

124_2457

Toivon, että Vilperi, Tyllerö ja Pallero osaavat arvostaa sitä mitä heillä on. Heillä on toisensa. Vaikka he vielä ovat pieniä, näen jo nyt heidän välillään erityistä. Vilperi on aina pitänyt huolen pienemmistään. Erityisesti Palleroa hän hoitaa harkiten ja rakkaudella. Tyllerö on otteissaan hieman kovakouraisempi, mutta se on hänen tapansa osoittaa rakkauttaan. Tyllerö on kova pussailemaan ja halailemaan. Lasten ollessa pieniä, heidän pienet ikäeronsa näkyvät. On usean syöttämistä, pukemista, vaippojen vaihtoa. Jokaisen perään pitää vielä katsoa. He kinastelevat, mutta toisaalta taas leikkivät paljon yhdessä. He kaipaavat toisiaan ollessaan erillään. Sisarukset ovat mielestäni rikkaus jollaista ei muualta voi saada.

Rakas veljeni, jos en ole sitä sinulle ennen kertonut, kerron nyt:

Olet minulle tärkeä!

Lopuksi vielä runo, jonka olen joskus jostain löytänyt:

Kuka heittää kaikki siskon tavarat lattialle?
Pikkuveli!

Kuka näkee öisin painajaisia ja herättää itkullaan koko talon?
Pikkuveli!

Ketä kutsutaan täystuhoksi?
Pikkuveljeä!

Ketä pitää vahtia ulkona, ettei naapurilta taas hajoa ikkuna?
Pikkuveljeä!

Kuka ei syö aamupuuroansa, jos ei saa vitosta käteensä?
Pikkuveli!

Kuka ei halua laittaa punaisia kumppareita jalkaansa sateella?
Pikkuveli!

Kuka silti on rakkain pikkuveli?
Minun pikkuveljeni!

nimetön2 – Kopio (2)

Mitä ajatuksia tämä kirjoitus toi sinulle mieleen? Millainen sisarussuhde sinulla on vai oletko ainoa lapsi? Mistä aiheista haluaist lukea lisää blogissamme?