Postaussarja: Oma koti kullan kallis. Tytön huone

Seuraavaksi esittelen kodissamme Tyllerön huonetta.

Tämäkin huone sai kesällä vähän uutta ilmettä, kun maalasin urakalla kalusteita. Vaihtoehtoina oli joko ostaa uudet hyllyköt tai maalata vanhat. Tyllerön huoneessa oli käytössä vanhat olohuoneen kirjahyllyt, jotka ovat etsineet uutta kotia jo jonkin aikaa. Päätin maalata vanhat pyökin väriset hyllyt valkoisiksi. Vitriiniosasta otin ovet pois ja näin ollen hienot lasihyllyt tulivat oikeuksiinsa. Lisäksi tapetoin kaikkien kaappien taustat tapetilla. Hyllyt ovat kuin uudet ja ajavat asiansa hyvin kunnes löydämme sopivammat säilytysjärjestelmät tilalle (joskus vuosien päästä).

Myös Tyllerön huoneessa on yhdellä seinällä valkoiset Ikean vaatekaapit ja yksi seinä on saanut värikseen punaisen värin. Seinän väri on ollut alusta asti punainen, ennenkuin Tylleröstä on ollut tietoakaan. Huone on ikäänkuin ollut odottamassa asujaansa, pientä tytönTylleröä. Tällä seinällä lentelee myös joukko perhosia, sisustustarroja nämäkin.

DSC_0414

 

Sängyn yläpuolella roikkuu Ikeasta ostettuja koristepalloja.

DSC_0415

Ikkunaseinällä nojaavat vanhoista heinäseipäistä tehdyt tikapuut ja siinä roikkuvat kaksi Tyllerön juhlamekkoa. Violetti mekko oli Tylleröllä omissa ristiäisissä, valkoinen unelma taas oli meidän häissä Tyllerön päällä. Valkoisen villatakin olen itse tehnyt Tyllerölle.

DSC_0417

Lisäksi ikkunan alla on Brion uuni ja tiskiallaskalusteet. Tyllerön oman sängyn viereen on sijoitettu nukkevauvojen sänky. Tämä vanhasta perunalaatikosta tehty sänky on kuin tehty tähän tarkoitukseen. Tosin vauvasänky huutaa tyhjyyttään monena yönä, sillä vauvat nukkuvat perhepedissä Tyllerön kanssa. =)

DSC_0625

DSC_0626

Hyllyillä on suurimmaksi osaksi sisustustavaraa ja pehmoleluja sekä My little poneja. Kuten kuvista näkee, väritys on valkoista ja punaista tai pinkkiä. Hyllyjen taustatapetti on Ikeasta ostettu.

DSC_0419

DSC_0418

DSC_0420

DSC_0617

Myös Tylleröllä on samanlainen nimikyltti ovessaan kuin Vilperillä.

DSC_0421

Vitriinin alla sijaitsevat laatikot. Vaihdoin niihin perhosaiheiset vetimet. Nämä löytyivät Prismasta.

DSC_0613

Ja eihän se olisi tytön huone, jollei sieltä löytyisi ruoanlaittovälineitä, leikkiruokaa ja kakkuja. Näistä onkin monen monet herkut taiottu.

DSC_0611

DSC_0612

Miltäs Tyllerön huone vaikuttaa teidän silmissänne? Minkälaisia tytön huoneita teidän kotoa löytyy?

Kotiäidin vapaailta

Ennen lapsia ja myös isompien lasten syntymän jälkeen olen rentoutunut ja viettänyt omaa aikaani käymällä erään suomalaisen bändin keikoilla. Aikaan ennen lapsia keikkailin enemmänkin ja kiersin jopa pidemmällä keikkojen perässä, jos sopivaa ei omilla lähikulmilla ollut tarjolla. Täytyy kuitenkin heti todeta, että kävin keikoilla vain hyvän musiikin ja ihanien keikkakavereiden vuoksi. Kuljin omalla autolla, joten alkoholinhuuruiset bileillat voitte unohtaa minun kohdallani.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isommat lapset ovat alusta asti saaneet rintamaidon lisäksi äidinmaidonkorviketta, joten minun oli helppo jättää vauva isän tai mummun hoitoon muutamaksi tunniksi ja lähteä rentoutumaan.

Kolmannen lapsemme syntymän jälkeen en ole juurikaan päässyt viettämään omaa aikaa mihinkään. Muutamat yksittäiset kampaamokäynnit olen saanut järjestymään päiväuniaikaan, mutta siinä ne sitten ovat. Kaikkialle olen Palleron ottanut mukaan, jos vain olen voinut. Ja jos en ole voinut, olen jättänyt menemättä. Pallero on alusta asti pärjännyt ainoastaan rintamaidolla, joten läsnäoloni on ollut tarpeellinen. Lisäksi hän ei koskaan oppinut tuttiin/tuttipulloon, joten maidon lypsäminen varastoon olisi ollut turhaa. Kun lisää soppaan vielä hyvin hyvin huonosti nukutut yöt (tästä lisää myöhemmin), kenenkään muun oli melkeinpä mahdotonta saada Palleroa yöunille. Joten olen siirtänyt ja siirtänyt omia menojani siinä toivossa, että tilanne rauhoittuisi.

Nyt sitten suosikkibändini esiintyy Tampereen Pakkahuoneella. Tilanne ei edelleenkään ole kovin hyvä Palleron kanssa ja epäilin pitkään ostanko lippua lainkaan. Äitini sai kuitenkin minut ylipuhuttua, ja todellakin tämä vapaailta tulee minulle tarpeeseen. (Enemmän ehkä kaipaisin kunnon yöunta, mutta tiedän että keikalla on mieltä piristävä vaikutus)

Olin lähdössä matkaan hyvillä mielin, mutta Pallero takertui lahkeisiini ja itki nälkää sekä väsymystään. Oli kova paikka jättää hänet itkemään isän syliin. Tästä johtuen alkuilta menikin kännykkää vilkuillen, mutta onneksi Pallero rauhoittui ja oli nukahtanutkin hyvin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä viihdyin hyvin. Näin pitkästä aikaa tuttavia ja heidän kanssaan saattoi vaihtaa kuulumisia ihan rauhassa. Silti ikävä iski keikan alkupuolella. Kun eräässä biisissä laulettiin ”Tää on se yö, me synnytään…”, iski sydämeen valtava kaipuu. Ikävä Palleroa. Juuri kyseistä biisiä kuuntelin Palleron syntymäyönä ja tästä 15 minuutin päästä Pallero oli syntynyt. Pikkuhiljaa kuitenkin ikävä laantui ja loppuillasta huomasin unohtaneeni hetkeksi perheen. Keikka teki siis juuri sen mikä oli tarkoituskin. Pääsin rentoutumaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Edellisen kerran olen käynyt kyseisen bändin, tai yleensäkään minkään bändin, keikalla yli vuosi sitten. Ja täytyy sanoa, että tämä aika on tehnyt hyvää bändille! Juku, he näyttivät ja kuulostivat hyviltä! Aivan kuin aikaa olisi kulunut taaksepäin. Nuoria miehiähän siellä lavalla esiintyi täynnä energiaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tykkäsin erityisesti siitä, että illan biisilista oli täysi mysteeri. Innolla odotin mikä biisi seuraavaksi esitettäisiin. Kaikki klassikot kuultiin, mutta myös monen monta omaa suosikkiani. Moni ei esimerkiksi tiedä, että tämän bändin erään klassikon mukaan on kaiverrettu oma vihkisormuksenikin. (Tästä enemmän tulevassa hääpäiväpostauksessa).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huippuilta siis kaikkinensa. Tilaa nauttia keikasta, eikä yhtään tönimistä ja tuuppimista. Niitä onkin jo vuosien varrella ollut riittämiin. Erityisesti ilta merkitsi minulle sitä, että uskalsin päästää irti Pallerosta ja lähteä viettämään iltaa vain itseni takia. Elän itselleni silloin tällöin. Paremmin voiva äiti on aina parempi kuin kiukkuinen, kireä ja väsynyt äiti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja mikäkö tämä bändi sitten on? Popeda tietenkin!

Vaikka ilta oli mieletön, oli kuitenkin paras päätös illalle palata hiljaiseen kotiin ja nukahtaa oman kullan kainaloon. Aamulla arki taas jatkuisi.

(Huom! Kuvat ovat vanhoja kuvia, eivät kyseiseltä keikalta)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä sinä teet mielelläsi omalla vapaa-ajalla? Miten rentoudut ja missä käyt tuulettumassa?

Lapsen oikeuksien päivä

Tänään on virallinen lapsen oikeuksien päivä. Oikea YK:n lapsen oikeuksien sopimus (LOS) löytyy Unisefin sivuilta. Sopimus on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus. Sopimuksen tärkein tavoite on perusoikeuksien: terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen kaikille lapsille.

Esimerkiksi kohdassa 31 todetaan: ”Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään.” Ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta meidän perheessä.

Meidän perheemme vanhimmat lapset eli Vilperi ja Tyllerö ovat päiväkodissa neljänä päivänä viikossa. Pallero viettää vielä aikansa kotona minun kanssani. Tiedän, että moni ajattelee erilailla asiasta. Jos on yhden kanssa kotona, miksi muutkin eivät ole?

Ajattelen näin, että jokaisella lapsella on oikeus leikkiin, mutta myös oikeus saada huomiota ja omia hetkiä vanhemman kanssa. Vilperi aloitti päiväkodin ollessaan vähän vaille 3 vuotta vanha. Hän siis vietti kanssani melkein kolme vuotta kotona, joista ensimmäiset 1,5 vuotta ainoana lapsena. Tänä aikana hän sai huomiota osakseen yllin kyllin, varsinkin ollessaan esikoinen. Sen lisäksi hän siis vietti seuraavat 1,5 vuotta kotona pikkusiskonsa kanssa.

DSC_0668

Päiväkodin aloitus osui Vilperin kanssa aivan oikeaan ajankohtaan. Hän alkoi selvästi kaivata ikäistensä lasten seuraa. Ja vaikka me kotona puuhailimmekin kaikkea yhdessä, kyllä päiväkodin askartelut ovat aivan eri luokkaa. Päiväkodissa osataan ottaa huomioon paremmin jokaisen lapsen kyvyt ja niitä tuetaan ja kehitetään leikein ja askarteluin. Lisäksi Vilperi löysi päiväkodista ensimmäisen oman sydänystävänsä, joka on Vilperille todella tärkeä ihminen.

WP_000796

Tyllerö aloitti hoidon samassa päiväkodissa veljensä kanssa tänä syksynä. Hän oli silloin 2v 5kk vanha. Tyllerö vietti kanssani kotona vuoden sen jälkeen kuin Vilperi meni hoitoon. Tästä ajasta hän sai jakamattoman huomioni neljän kuukauden ajan, kunnes Pallero syntyi.

Myös Tyllerö on hyvin innostunut päiväkodin toiminnasta, varsinkin laululeikit ja musiikkihetket ovat hänelle tärkeitä. Myös Tyllerön puheissa pyörivät ystävät ja kaverit, jotka ovat mielestäni lapsille elintärkeitä.

DSC_0054

Toistaiseksi vietän siis arkeni Palleron kanssa kaksin kotona. Koen sen erittäin tärkeäksi asiaksi. Eikö Pallerolla ole sama oikeus saada vanhemman jakamaton huomio kuin isommilla sisaruksillaan on ollut?

Tiedän, että on sellaisia perheitä, joissa kolmenkin lapsen kotona pitäminen onnistuu. Meidän lapset kuitenkin ovat niin aktiivisia ja tarvitsevat paljon ulkoilua ja aktiviteetteja, että Pallero jäisi väistämättäkin isompien jalkoihin. Hän on mukana isompien leikeissä, mutta häiritsee, kun ei ymmärrä miksi ei saa mennä kaatamaan hienosti rakennettua Lego-tornia. Tai istuu tyytyväisenä keskellä autorataa tai junaradan päällä.

Tällä hetkellä Pallero alkaa kiinnostua kirjoista ja pidän tärkeänä, että saan rauhassa lukea hänen kanssaan niitä vauvakirjoja ja harjoitella sanoja ja ääniä. Isommille sitten taas luen erikseen heidän kirjojaan iltasaduiksi. Molemmille omansa.

DSC_0035

Nyt joku voi miettiä, että mitenkäs nyt sitten isompien oma aika järjestetään? Olemme ottaneet tavaksi, että toinen vanhemmista lähtee esimerkiksi viikonlopuksi mummulaan tai mökille vain toisen lapsen kanssa, joten tällöin molemmat isommat lapset saavat toisen vanhemman huomion ja silloin tehdään kaikkea kivaa mitä lapsi toivoo. Tämä on meillä varsin toimiva tapa.

WP_20140723_17_56_38_Pro__highres

Lopuksi vielä voisin todeta, että vaikka meillä lapset siis saavat paljon virikkeitä päiväkodissa, kotonakin meillä leikitään paljon. On Legot, junaradat, kotileikit. Palapelit, muovailuvahat, värityskirjat ja lautapelit. Ulkona on oma leikkipaikka keinuineen ja liukumäkineen. Käydään metsäretkillä, tehdään majoja sisälle, pyöräillään leikkipuistoon jne. Ja luetaan kirjoja. Käymme myös paljon erilaisissa lapsille suunnatuissa tapahtumissa.

DSC_0654

DSC_0659

Meidän perheessämme siis lapsen oikeus leikkiin ja vapaa-aikaan toteutuu parhaiten tällä tavalla. Mitä ajatuksia tämä toi teille mieleen? Kuinka teillä taataan lapsille omaa aikaa vanhemman kanssa?

Joulupukille kirje

WP_20141116_001

Kirjoitimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa kirjeen joulupukille. Varsinkin Vilperi oli kovin innokas kertomaan joululahjatoiveitaan, joten kirjeen kirjoituksesta ei meinannut tulla mitään.

Lopulta saimme aikaan kirjeen, jossa kyseltiin hieman Joulupukin kuulumisia, kuinka vanha hän on ja missäpäin Korvatunturia Joulupuki asuu.

Lopulta Vilperi toivoi: Silmukka Hotwheels-rataa, posliinista kissapatsasta, hunajaa ja oikeaa makkaragrilliä. (Mistähän ihmeestä nämä kolme viimeistä oikein tulivat?!)

Tyllerö toivoi mm. nukkekotia ja vauvanukkea.

Pallerolle isommat lapset päättivät toivoa sukkia ja traktorin.

Joko teillä on kirjoitettu Joulupukille ja mitä kirjeessä toivottiin?

WP_20141116_001 – Kopio

Kolme samanlaista, mutta niin erilaista lasta

Kuten jotkut lukijani tietävätkin (tai siis ovat nähneet), kaikki kolme lastamme ovat olleet syntyessään kuin toistensa kopioita. Ensimmäisen lapsen syntymä on tietenkin vanhemmille aivan erityinen tilanne. Saat nähdä ensimmäistä kertaa millainen pikkuinen sieltä oikein syntyi. Etsit piirteitä itsestäsi ja puolisostasi. Hän on itsensä näköinen, mutta silti niin tutun näköinen.

Vilperi oli syntyessään aivan isänisänsä näköinen. Ja myöhemmin on sanottu hänen olevan enemmän isänsä näköinen kuin minun (hyvä niin, hänestä on siis tulossa komea mies!).

Kun sitten Tyllerö syntyi, ei tarvinnut kuin katsoa sekunti häntä ja tunsin hänet omakseni. Aivan mieletön tunne, kun tietää että hän on minun oma lapseni. Mietin sairaalassa juuri ennen Tyllerön syntymää, että en muista minkä näköinen Vilperi oli. Mutta kun Tyllerö nostettiin rintani päälle, ei ollut epäilystäkään, hän oli aivan kuin Vilperi. Myöhemmin häneen on tietenkin tullut tytön piirteitä ja nyt 2-vuotiaana hän on aivan kuin minä pienenä.

Ja kun Palleron oli aika syntyä, en jännittänyt niin paljon. Tiesin, että sieltä syntyisi uusin jäsen meidän klaaniimme. Ja niin kävikin, aivan veljensä näköinen pikkuinen. Hän on oman näköisensä, mutta kuitenkin aivan kuin isoveljensä. Juuri vanhoja valokuvia katsellessani totesin, että tässä 8kk-10kk ikäisenä ei juuri eroa ole. Vilperi oli pyöreämpi kasvoistaan, muuten ovat kuin samasta puusta. Mielenkiinnolla odotan miten hän muuttuu kasvaessaan.

Mutta sitten. Ne luonne-erot. Jos tarkastelee heitä kolmea luonteidensa perusteella, erot ovat kuin yöllä ja päivällä.

Vilperi on vaaka horoskoopiltaan. En usko kovin paljoa horoskooppeihin, mutta on kiva lukea mitä meistä sanotaan syntymäajan perusteella. Vaa’asta sanotaan täällä, että ”Vaakalapsesi on hyvin sopeutuvainen erilaisiin olosuhteisiin ja pystyy tasapainoilemaan kiistatilanteissa puolelta toiselle taikurin tavoin.”

Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Vilperi on aluksi arka uusille tilanteille ja on loppuviimeksi hyvin herkkä ja haavoittuvainen poika, joka tarvitsee hyvin paljon kannustusta. Kiista- ja kriisitilanteiden hallinta on itse asiassa hänen eniten harjoittelua vaativa osa-alueensa.

Vilperi osaa kuitenkin hyvin paljon, on taitava ja hänen muistinsa on uskomaton. Keskittymistä löytyy aiheissa jotka kiinnostavat häntä, mutta toisaalta taas hän osaa olla hyvinkin riehakas ja uhmaava. Kunhan vain jaksaa, Vilperin kanssa voi käydä hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja. Tuleeko hänestä palomiestä, kuten hän itse haluaa? En tiedä, ehkä hän kuitenkin olisi parhaimmillaan teknisellä alalla, insinöörinä kenties!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tyllerö on oinas. Ja kyllä, oinas-lapsen olemme saaneet! Tästä enemmän täällä. Oinaasta sanotaan mm: ”Oinas-lapsesi on tunnistettavissa samasta periksi antamattomuudesta kuin luonnon ensimmäiset kasvit.” ”Ihanan vilkas ja omatoiminen lapsi”, ”Kukaan Oinaslapsen lähellä elävä ei voi välttyä hänen intohimoltaan kokeilla kaikkia uusia asioita ja metkuja”. Ja vielä: ”Oinaslapsi syntyy maailmaan tullakseen mahdollisimman riippumattomaksi ja voidakseen toteuttaa itseään vapaasti ja impulsiivisesti.”

Juuri tuollainen Tyllerö on: tarmokas, periksiantamaton seikkailija. Iloinen ja kokeileva tyttö. Oikea tehopakkaus.

Hän syntyi vauhdilla ja heti syntyessään nosti suuren haloon: Täältä minä tulen! Mitä hänestä vielä tulekaan! Näkisin hänet taiteellisessa työssä, toteuttamassa itseään ja unelmiaan.

DSC_0107

Ja sitten äidin pikkuPallero. Hän on kauris horoskoopiltaan. Vaikka hän onkin vasta 10 kuukauden ikäinen, on hänessäkin jo nähtävissä omia luonteenpiirteitään. Kauriista sanotaan täällä: ”Sinäkö olet ottanut kantaaksesi vastuun aina ikäistään vanhemmalta vaikuttavasta Kaurislapsesta?”, ”Hän on valmis tekemään pyyteettömästi töitä saavuttaakseen oman päämääränsä.” sekä ”Hän viihtyy paljon yksin ja tarvitsee mahdollisimman säännöllistä elämää voidakseen tuntea olonsa turvalliseksi.” ja ”Tälle lapselle äiti on maailmaa pystyssä pitävä tukipylväs.”

Uskomatonta miten nämäkin osuvat kohdalleen Palleron kanssa. Hän on rauhallinen, tarkkaileva lapsi, joka ei ryntää suinpäin asiaan. Hän pohtii ensin ja toteuttaa vasta sitten.

Erityisesti olen huomannut Palleron kanssa, että hänelle rutiinit tuovat turvaa ja hänen kanssaan esimerkiksi perhepeti olisi ollut parhain tapa nukkua. (Se vaan ei muista syistä ole ollut mahdollista). Hän on ainoa lapsistamme joka kirjaimellisesti roikkuu lahkeessani ja kulkee perässä huoneesta toiseen. Hänelle äiti on ainakin vielä tärkein asia maailmassa! Isää kuitenkaan yhtään vähättelemättä! Tuleeko hänestä pappi vai tähtääkö hän johonkin muuhun rauhallisuutta vaativaan ammattiin?

DSC_0119

Mielenkiintoista huomata miten siis 2/3 horoskoopista pitää meillä paikkaansa. Miten teidän perheessä lasten luonteenpiirteet eroavat toisistaan?

Postaussarja: Oma koti kullan kallis. Pojan huone

Esittelen tässä sarjassa hieman kotiamme.

Täysin tyytyväinen en ole kotimme tämän hetkiseen sisustukseen. Tarkoitus olisi, että kun lapset hieman kasvavat, muutamme sisustusta sitä mukaan. Tällä hetkellä missään alle metrin korkeudella on turhaa pitää esillä sisustusesineitä tai muutakaan kivaa. Ne vaan eivät pysy paikoillaan. Ruokailupöytä ja tuolit olisivat jo vaihdon tarpeessa. Sekä matot. Lisäksi haluaisin pikkuhiljaa muuttaa vanhoja opiskeluaikaisia huonekaluja uusiin, yhteneviin huonekaluihin. Nyt niitä on ripoteltu sinne tänne ilman minkäänlaista sisustussuunnitelmaa.

Tässä kotisarjassa näytän asioita mihin olen tyytyväinen meillä.

Aloitetaan Vilperin huoneesta. Huone toimii niin leikkihuoneena kuin makuuhuoneenakin. Aikanaan kun Pallero hieman kasvaa, hän tulee muuttamaan Vilperin kanssa samaan huoneeseen.

Viime kesänä muutin pojan ja tytön huoneita pienellä budjetilla haluamaani suuntaan. Kun aikoinamme rakensimme tämän kodin, halusin lastenhuoneista isoja. Sinne mahtuu hyvin sänky, tulevaisuudessa koulupöytä ja kuitenkin jää tilaa leikkiä. Lisäksi kaikissa makuuhuoneissa on kaksi metriä leveät vaatekaapit. Lastenhuoneissa yksi seinä on maalattu eri värillä, muut ovat vaalean beigeä/ruskeaa. Pojan huoneessa tehosteseinän värinä on vaaleanvioletti sävy. Lattiat ovat vaaleaa tammilaminaattia, kuten kaikkialla talossamme.

 

Valitsin pojan huoneen teemaksi mustan/harmaan/sinisen ja tähtiä/kirjaimia/numeroita. Halusin muuttaa pikkupojan huonetta sopivammaksi neljävuotiaalle.

Oveen on kiinnitetty nimikyltti, jotka olemme Roomasta tuoneet. Ihastuin kylttiin ensisilmäyksellä. Kylttiin sai itse valita kuviot ja kirjaimet ovat pimeässä hohtavia.

DSC_0376

DSC_0377

 

Vanhan huoneen seinätarrat, nallet, saivat lähteä. Uuteen huoneeseen Vilperi sai tarroista kirjaimet joita voidaan yhdessä harjoitella. Kivoja nämä tarrat, ne on helppo kiinnittää ja irrottaa seinästä. Lisäksi seinällä roikkuu numerot 0-9.

DSC_0378

DSC_0384

Seinää koristaa Vilperin ristiäisissään käyttämä juhla-asu. Pieni söpö muisto vauva-ajoilta.

DSC_0379

Kirjat löytyvät tasolta. Niitä pitelee Ikeasta löydetty kirjatuki ja netistä bongaamani tähtikuvioinen ovipaino, joka tukee vielä kirjariviä.

DSC_0381

Vilperillä on sänkynään pikkuparvi, jonka olen itse tuunannut meille sopivaksi. Tästä aiheesta voisin tehdä oman postauksen. Sängyn alla on maja, iltasatupaikka. Sinne olen kerännyt pehmoisia jättityynyjä.

DSC_0385

Yövalona Vilperillä on Ikeasta ostettu tähtilamppu, seuranaan muutama tähtisisustustarra.

DSC_0389

Miltäs vaikuttaa meidän Vilperin huone? Millaisia huoneita teillä on?

Isien oma päivä

Eilen meillä, kuten monessa muussakin perheessä vietettiin isänpäivää. Vielä neljän vuoden aikana meille ei ole pesiytynyt kovin montaa perinnettä. Oikeastaan tarkoitus oli vain viettää rauhallinen, leppoisa isänpäivä koko perheen voimin.

Itse halusin muistaa perheemme päätä aamiaisella vuoteeseen. Tein aamupalan yksin, jotta iskä saisi nauttia sen rauhassa ennenkuin lapset ryntäisivät sänkyyn hyppimään.

Kuvassa näkyykin meidän perheen ainoa isänpäiväperinne: joulutortut. Iskä rakastaa joulutorttuja ja isänpäiväksi meillä leivotaan vuoden ensimmäiset joulutortut. Lauantaina leivoimme yhdessä lasten kanssa ja voi niitä ihania sakaroita, joita pienet taiteilijat saivat aikaan.

DSC_0392

DSC_0394

Kun iskä oli saanut rauhassa nauttia aamiaisensa, kävin herättelemässä lapsia. Jopa Vilperi, joka on yleensä kovin aamu-uninen, oli pystyssä sekunneissa. Lapset olivat päiväkodeissa askarrelleet kortit ja lahjat. Iloinen nauru sekoittui innostukseen, kun lapset laulaen ojensivat lahjojaan iskälle. Tyllerö oli painanut jalanjälkensä sukkiin ja Vilperi taas oli tehnyt oman heijastimen iskälle. Ihanat lahjat!

DSC_0396

DSC_0407

Yhdessä askartelimme vielä kortin, johon painoimme kaikkien lasten kädenjäljet. Hyvää isänpäivää meidän iskälle ja kaikille muillekin isille! Olette päivänne ansainneet.

DSC_0404

DSC_0406

Millainen isänpäivä teillä oli ja onko teidän perheessä jonkinlaisia isänpäiväperinteitä?